Mediapinta Oy
ISBN: 978-952-236-299-5ISBN: 978-952-236-454-8ISBN: 978-952-236-436-4ISBN: 978-952-236-332-9ISBN: 978-952-236-364-0ISBN: 978-952-236-079-3ISBN: 978-952-236-046-5
Papinkatu 20, 33200 Tampere • (03) 225 9600 (klo 9.00 - 15.00)
Lakio Raija

Lakio Raija

Olen syntynyt kesäkuun lopussa 1943 Pielisjärvellä savusaunassa kovalla ukonilmalla. Vuotta myöhemmin, partisaanisyksynä, syntyi ainoa sisareni Hilkka. Kotimme oli vaatimaton, hirsinen yhden huoneen ja tuvan mökki. Siinä asuimme lähistölle savotoimaan tulleiden kortteerimiesten kanssa, eivätkä he läheskään kaikki olleet raittiusseuran miehiä. Koulussa minua pilkattiin isäni sokeuden takia, mutta toisaalta melkein kaikkia naapureita yhdisti sama asia – puute ja köyhyys. Lapsena jouduin usein olemaan "silmänä" sotasokealle isälleni, varsinkin kauppalareissuilla.

Menin 17-vuotiaana naimisiin. Saimme lapsen ja suunnittelimme uutta taloa, mutta piirustuksia pidemmälle emme päässeet, kun mieheni sairastui aivokasvaimeen. Hoidin häntä puutteellisissa oloissa usean vuoden, ennen kuin hän joutui vuodeosastolle. Jäin leskeksi 25-vuotiaana. Menin uusiin naimisiin, saimme kaksostytöt ja muutaman vuoden kuluttua pojan. Isäni sairastui samoihin aikoihin vakavasti ja kuoli vuonna 1976. Nuorimman lapseni ollessa 6-vuotias mieheni sai äkillisen sairauskohtauksen ja kuoli autossa käsiini ollessamme menossa terveyskeskukseen. Elämäni pysähtyi hetkeksi, mutta pikkuhiljaa pääsin jaloilleni. Ajoin ajokortin, kävin kauppakoulun ja perustin kenkäkaupan. Ja tietäähän sen, miten kaupan kävi lamavuosina! Elämääni varjostaneet onnettomuudet eivät tähän loppuneet. Äitini kuoli äkillisesti seitsemän vuotta sitten, heti sen perään minulla todettiin syöpä. Selvittyäni siitä sain vielä yhden "vakavan varoituksen" ja jouduin toiseen leikkaukseen. Vaikka olen nähnyt paljon surua, sairautta ja kärsimystä, olen luonteeltani erittäin positiivinen ja iloinen. En jaksa valittaa pienistä enkä pelkää enää mitään. Ilonaiheitani ovat myös lastenlapset. Heitä on jo seitsemän: nuorin on kohta vuoden, vanhin kahdenkymmenenviiden.

Olen kirjoittanut Makkee-Sortin sakkia vuosia ja se oli minulle erittäin raskas prosessi. Luovutin jo pari kertaa, mutta sukulaisten ja ystävieni kannustamana jatkoin kirjoittamista. Tarinalle on tulossa jatkoa – ainakin pöytälaatikkoon. Harrastan lukemista, käsitöitä ja karaokea, josta on tullut minulle melkein henkireikä: pääsenhän ainakin kerran viikossa ihmisten ilmoille.

http://www.raijalakio.tarinoi.net/

Tutustu teoksiin:

Viagraa netistä ilman reseptiä Cialis