Mediapinta Oy
ISBN: 978-952-81-0042-3ISBN: 978-952-236-910-9ISBN: 978-952-81-0023-2ISBN: 978-952-81-0018-8ISBN: 978-952-81-0020-1ISBN: 978-952-236-860-7ISBN: 978-952-236-943-7
Papinkatu 20, 33200 Tampere • (03) 225 9600 (klo 9.00 - 15.00)
Karhia Maikki

Karhia Maikki

Olen syntynyt Espoossa vuonna 1983 ja esikoiskirjailija runoteoksellani Asevelilapsen Suonissa Järveä. Elämäni on liikkunut useissa eri Suomen kaupungeissa tähän mennessä, joista isoja jälkiä minuun ovat jättäneet ainakin Jyväskylä, Tampereen seutu, Pietarsaari, Helsinki ja tällä hetkellä Rovaniemi. Lisäksi matkustelu ulkomaille on kuulunut jo vauvaiästä lähtien siihen elämäntapaan, johon sain syntyä. Minua vois siis kutsua aika ennakkoluulottomaksi seikkailijaksi, yllytyshullujahan nämä paikkakunnanvaihdokset (aikuisiällä) myös välillä ovat olleet. Tähän reiluun kolmeenkymmeneen vuoteen täällä on mahtunut myös rankkoja oppiläksyjä, jotka olen kääntänyt rikkaudeksi. 


Kirjoittaminen on kuulunut elämääni aina, erityisesti runot kiinnostivat jo alakouluikäisestä lähtien. Myös maalaaminen ja kuvallinen ilmaisu, samoin kuin musiikki ovat tärkeitä minulle. En tiedä näkyykö se runoissani, mutta minua viehättää ajatus piirtää maalauksenomaisia kuvaelmia ihmisen mieleen tekstin kautta. Minulle myös rytmitys on joskus tärkeä runoissa. Leikin joskus tekstissä sanojen ja kielen monimerkityksellisyyksillä, joita suomenkielessä piisaa paljon, onneksi. 


Olen kouluttautunut tradenomiksi, jonka jälkeen olin muutamia vuosia sen alan töissä. Aina taustalla silti piili haave tehdä taiteesta/ kulttuurista jonkinlainen leipätyö, ja lopulta uskalsin lähteä tähän alanvaihtoon. Niinpä nyt opiskelen Lapin yliopistossa Taiteen maisteriksi, pääaineenani mediatiede sekä audiovisuaalinen mediakulttuuri. Samaan aikaan olen käynyt kulttuurituottajan (AMK) opintoja, näissä molemmissa tutkinnoissa on paljon samaa, mutta lähestymistapa mukavasti toisessa enemmän teoria ja toisessa käytäntö. 


Esikoisrunokirjani kuvitus on omaa käsialaani. Asevelilapsen Suonissa Järveä kertoo kovan panssarin alla kehittyneestä herkkyydestä. Ja toisaalta ison herkkyyden ympärille tarvitusta suojapanssarin rakennuksesta. Tässä myös leikitään sanoilla: mikä lopulta on itse keksimäni sana asevelilapsi, onko suonissa välillä järveä sen sijaan että olisi järkeä, jne.? Runoissa olen pyrkinyt myös limittämään kuvitteellisia kohtalon solmuissa toisiinsa. Nämä kohtalon kerrostumat tapahtuvat eri ikäluokkien välillä, eri aikoina, sodan nähnyt ”asevelisukupolvi” ja siitä nuoremmat ja nuoremmat sukupolvet, lukija löytäköön nämä itse. Olen runojen kirjoitushetkillä v. 2016-2017 miettinyt, että usein kohtaamistamme uusista merkityksellisistä ihmissuhteista tulee prismoja, joiden myötä muuttuu kulma katsoa omaa menneisyydenkulkua. Ja näin näiden prismojen kautta menneisyyden värit ja askelmat alkavat löytää selityksensä. Suonissa ollut järvi näyttää heijasteensa ja syvyytensä, ehkä harvoin ja ansaitusti lopulta myös aseettomuutensa.

Tutustu teoksiin:

Viagraa netistä ilman reseptiä Cialis