Yksi ja kaksi ja vielä monta makeata mustikkaa...

Sillon kun syntyy mummiksi, voi sanoa itsensä olevan oikea ”onnenpekka”.
Saa säilyttää lapselliset mietteensä ja mielikuvituksensa pävittäisissä hetkissä ja elämisessä. Hauskanpito on hauska ja onnellinen asia, tarinoita kun mummilla on mukana aina rasia. Tokihan me mummit olemme elämänviisautta ja ehkäpä myöskin järkeviä ajatuksia täynnä, mutta lastenlasten kanssa voi hieman tuosta kaikesta ”kasvatuksellisuuden ja järkevyyden” käytöstä hieman lipsua, kun vanhemmat pitävät niistä huolen. Kaikilla mummeilla on taskunpohjilla pieniä lorunmurusia muistoiksi jätettäväksi. Toisilla ne ovat vielä löytämättä, toisilla esille kerrottuja. Ensin ne ovat pieniä, muutaman sanan mittaisia, mutta vähitellen ne kasvavat ja kasvavat. Ihan niinkuin muksutkin, vuosi vuodelta ja vähitellen... Mitä isommat kengät heillä onkaan, sitä kauemmaksi he meistä kulkevat. Mutta mukana repun taskussa, mummin sinne piilottamat lorumurut. Lohtuna maailman tuulissa, ikävää karkoittamassa ja iloista mieltä antamassa.

Kiitos kirjani hienoista kuvista kuuluu mummotettavilleni: Saralle, Mirolle ja Tarmolle joiden piirrustuksia apuna käyttäen olen kirjani runoja elävöittänyt.

Pikku-mummi