Riipinkulma Avenue

Kertomus pienistä ihmisistä pienessä kylässä viimeisenä sotakesänä 1944.

Kymmenvuotiaan Arttu Myllyniemen isä kutsutaan takaisin rintamalle. Lempi-äidin kontolle jää selviytyminen moninkertaisesta työmäärästä ja isällisen ohjauksen puutteessa kurittomaksi kasvaneesta Artusta. Sota-ajan pikkupoikien elämän sisältönä ovat kolttoset ja vaaralliset leikit niin kotona kuin koulussakin.

“Vaikka äiti ei sitä ääneen maininnut, hän oli sitä mieltä, että kaiken olisivat kruunanneet Laitis-Matin liikkeessä olleet ruskeasävyiset tennistossut, jotka poika oli halunnut vaihtaa valkoisiin. Lempi ei halunnut kuitenkaan pienellä pilata ilmityytyväisen pojan oloa, sillä valkoisetkin toki olivat paremmat kuin Suutari-Topin lahjaksi neulomat mulkunmuotoiset nahkakengät.
– Kylä niillä vaatteilla kehtaa koulun aloittaa, tyytyväinen äiti totesi.
– Munki miälestä nää on hianot... erityisesti tennarit.
– Ja jos joku jotaki sanoo kolhvihousuista niin sano, että ne on viimmestä muatia niin kankaan ku kuasinki pualesta. Ku kaikilla ei ole niin hianoja ku sulla niin sitä ollaan vähä kateellisiaki. “

Riipinkulma Avenuen kirjoittaja on yksi sen ajan lapsista. Suti Aittoniemi syntyi Ikaalisissa 1930-luvun puolivälissä. Myöhemmin hänestä tuli rikosylikomisario ja kuudentoista vuoden ajaksi kansanedustaja.